Tarkkiksia valitettavasti varmaan tarvitaan, mutta en sellaiselle ihan ensimmäisenä tai kolmantena keinona lasta lähettäisi. Tasoryhmien suhteen olen vielä kriittisempi. Siinä helposti tulee lapselle “fiksun” tai “tyhmän” leima osaksi identiteettiä, mikä sitten helposti kostautuu tulevaisuudessa. Ennemmin lisäisin yksilöllistä tukea ja/tai haasteita tarpeen mukaan. Ja me ollaan jo ihan tarpeeksi kuplaantuneita, olisi ihan kiva että edes koulussa joutuisi kohtaamaan erilaisia ihmisiä.
Muuten olen sitä mieltä että lisää (iänmukaista) pervoilua kouluihin, vaivaton suhtautuminen seksuaalisuuteen olisi hyvä asia.
Tuosta samaa mieltä, tukea ja haasteita pienryhmittäin.
Itse ajattelen tasoryhmillä jaettuja luokkia. Omina yläasteaikoinani 90-luvulla oli ainakin matematiikassa joko puhetta tai toimia siihen suuntaan että luokat jaettiin eri tunneille, osa “lahjakkaiden” ja osa “normaalien” matematiikkaan. Jo silloin ajatus tuntui itsestäni jotenkin painostavalta (ehdottomasti otin peruskoulusta mukaan “fiksun” identiteetin, paineet ja putoamisen pelon) ja jotenkin pahalta “B-ryhmän” suhteen. Tällaista en haluaisi yhtään nuoremmille, tai oikeastaan lainkaan ennen lukiota.